Orange
Astronetti
 
 
 
 
 
 
 

.: Tähtitieteen sanastoa - K-M :.

A - D
E - G
H - J
K - M
N - R
S - T

Kaasusumu Kaasusumu on tähtienvälisestä kaasusta tai pölystä muodostunut pilvi. Emissiosumut säteilevät itse valoa, heijastussumut nimensä mukaisesti heijastavat lähitähtien valoa. Pimeät sumut imevät valoa ja ne erottaakin usein tähdettöminä alueina taivaalla.
Kaksoistähti Muodostuu kahdesta toisiaa lähellä olevasta tähdestä, jotka keskinäisen vetovoiman vaikutuksesta kiertävät toisiaan. On myös moninkertaisia tähtiä, joissa on useampia komponentteja. Optiset kaksoistähdet puolestaan sattuvat olemaan samalla suunnalla (mutta eri etäisyyksillä) ja näyttävät kaksoistähdeltä.
Katadioptrinen Kaukoputki, jossa on sekä peilejä että linssejä, kuten Schmid-Cassegrain tai Maksutov-teleskooppi.
KBO

(Kuiper Belt Object) Kuiperin vyön kohde eli kuiperoidi. Kuiperoidit ovat jäisiä, suuresti Plutoa muistuttavia kohteita Pluton radan takana. Uskotaan, että suuri osa koomeetoista saa alkunsa Kuiperin vyöstä. Kuiperoidien olemassaoloa ehdottivat 1980-luvulla J. A. Fernandez, M. Duncan, T. Quinn ja S. Tremaine. Ensimmäisen kappaleen löysivät David Jewitt ja Jane Luu (Hawajin yliopisto).

Kefeidit Kefeidit ovat muuttuvia tähtiä ja niiden kantatähtenä on Delta Cephei. Kirkkauden vaihtelu johtuu tähden sykkimisestä ja jakson pituus tähden todellisesta kirkkaudesta. Kefeidejä voidaankin tämän vuoksi käyttää galaksien etäisyyden mittauksiin.
Kelvin Celsiusasteikolla mitattuja lämpötiloja, jossa asteikon nollakohtana käytetään absoluuttista nollapistettä (-273°C). Lyhenne: K
Kevätpäiväntasaus Hetkeä, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle, kutsutaan kevätpäiväntasaukseksi. Yöt ovat kaikkialla maapallolla tällöin suunnilleen yhtä pitkiä. Kevätpäiväntasauksen hetki ajoittuu maaliskuun 19.-21. päivän välille.
Kirkkausindeksi

Kutsutaan myös hämäränäköluvuksi. Se on valokimpun ulostulohalkaisija okulaaripäässä korotettuna toiseen potenssiin. Tuo halkaisija on objektiivin halkaisija jaettuna suurennoksella. Sen voi konkreettisesti myös nähdä ja jopa mitata kohdistamalla kiikari valoisaan kohteeseen ja katsomalla okulaaria jonkin matkan päästä, jolloin okulaarissa näkyy valoisa ympyrä. Sen halkaisijan voi mitata panemalla viivottimen okulaarin päälle. Kiikari kerää valoa juuri niin paljon kuin sen objektiivista mahtuu sisään ja isommasta objektiivista mahtuu enemmän kuin pienestä.

Että kaikki kerätty valo tulisi hyödyksi, sen olisi myös lopulta mentävä silmäänkin sisään. Valoisassa sillä ei ole merkitystä, koska valoa on yllin kyllin, mutta hämärässä asia on toisin. Hämärässä kaikki valo pitäisi saada silmään sisään. Se onnistuu vain, jos valokimpun halkaisija on korkeintaan pupillin halkaisijan kokoinen. Jos se on suurempi, osa valosta osuu silmän värikehään ja jää hyödyntämättä. Ihmisen pupillin halkaisija hämärässä on noin viidestä seitsemään milliin. Varmoilla siis ollaan, jos valokimpun halkaisija on korkeintaan viisi milliä. Ja siis hämäränäköluku korkeintaan 25. Jos lasketaan seitsemän millin mukaan, enimmäisarvo on 49. Raja-arvoa pienempi luku ei anna mitään lisäetua.

Kohtaaminen Taivaankappaleiden kohtaaminen tarkoittaa sitä, kun Kuu, planeetat ja kirkkaat tähdet ovat lähellä toisiaan ja niiden etäisyys on alle 8 astetta.
Kolongitudi Auringonnousun pituusaste Kuun pinnalla.
Kollimointi Kollimointi tarkoittaa peilikaukoputken optisten osien säätämistä toistensa suhteen oikeisiin asentoihin. Peilikaukoputket kollimoidaan yleensä valmiiksi tehtaalla, mutta esim. putkea kuljetettaessa kollimointi saattaa muuttua. Linssiputkea ja Maksutov -peilikaukoputkea ei tarvitse kollimoida.
Komeetta On jäästä ja kiviaineksesta muodostunut 0,5 - 40 km halkaisijaltaan oleva likainen lumipallo. Komeetoissa on myös muita haihtuvia aineita kuten häkää ja hiilidioksidia. Lähestyessään aurinkokunnan sisäosia Auringon lämpö haihduttaa vettä jolloin vapautuu pölyä ja kiviainesta avaruuteen. Vapautunut pöly ja vesihöyry muodostaa näkyvän pyrstön josta juontuu vanha nimi pyrstötähti. Komeettoja on aurinkokunnan ulko-osissa miljardeja.
Komponentti Kaksois- tai moninkertaisen tähden osatähti
Kondriitti Kivimeteoriitti, jossa esiintyy pyöreitä jyviä, kondreja.
Konjunktio Planeetta on konjunktiossa Auringon kanssa, kun se on samalla suunnalla kuin Aurinko. Sisäplaneetta on alakonjunktiossa, kun se on Auringon ja Maan välissä sekä yläkonjunktiossa kun se on vastakkaisella puolella Aurinkoa kuin Maa.
Kosminen nopeus Tarkoittaa avaruudesta tulevan kappaleen nopeutta. Maapallon kiertoradalta kappaleet syöksyvät ilmakehään vähintään ns. ensimmäisellä kosmisella nopeudella (8 km/s), kauempaa avaruudesta vähintään ns. toisella kosmisella nopeudella (11 km/s)
Kosminen säteily Jota myös avaruussäteilyksi kutsutaan, on avaruudesta Maahan osuvaa hiukkassäteilyä, joka mm. aiheuttaa ilmakehässä säteilyilmiöitä. Avaruudesta tuleva primaarisäteily sisältää protoneja ja heliumatomin ytimiä sekä noin 1% verran raskaampien alkuaineiden ytimiä. Tulevien hiukkasten energia on hyvin suuri, noin 10e6-10e20 eV.
Kosminen taustasäteily Eli kolmen kelvinin taustasäteily on avaruudesta tulevaa mikroaaltotaustasäteilyä, jonka löysivät amerikkalaiset fyysikot Arno Penzias ja Robert Wilson vuonna 1965. Sen aallonpituus vastaa kolmen kelvinin mustan kappaleen säteilyä. Taustasäteilyn otaksutaan syntyneen maailmankaikkeuden kehityksen varhaisessa vaiheessa.
Kosmogonia Kosmogonia tutkii aurinkokuntamme syntyä.
Kosmologia Kosmologia on tähtitieteen ala, joka tutkii maailmankaikkeutta ja sen kehitystä kokonaisuutena. Kosmologiaan liittyviä havaintoja ovat mm. kaukaisten kohteiden punasiirtymät, joista saadaan selville maailmankaikkeuden laajeneminen, alkuaineiden osuudet maailmankaikkeudessa sekä 3 K taustasäteily.
Kosmonautti Venäläisestä avaruuslentäjästä käytetty nimitys.
Kraatteri Törmäyskraatteri on suuren meteoriitin räjähdyksen aiheuttama "kuoppa" maanpinnalla.
Kulmaläpimitta Planeetan tai muun tähtitaivaan kohteen näennäinen läpimitta kulmamitoissa.
Kulminaatio Hetki, jolloin taivaankappale on meridiaanissa eli korkeimmalla kohtaa taivaalla.
Kuu Ensisijaisesti jotakin planeettaa, pikkuplaneettaa tai asteroidia kiertävä kappale joka on vähintäänkin asteroidin kokoinen. Radan kiertoaika ja pyöriminen voi olla synkronoitunut keskenään tai primäärikappaleen pyörimiseen (vrt. Maa - Kuu ja Pluto - Charon).
Lagrangen pisteet

Lagrangen pisteiksi kutsutut radan kohdat ovat likimain samalla radalla planeetan kanssa keskimäärin 60 astetta edellä tai jäljessä planeettaa. Lagrangen pisteet ovat rajoitetun kolmen kappaleen probleeman erikoispisteitä, joissa pienimassainen kappale voi pysytellä paikallaan kahden massiivisen kappaleen suhteen (esim. Auringon ja Maan suhteen). Järjestelmä on häiriöiden suhteen stabiili. Kappale voi heilahdella tasapainoaseman ympärillä, mutta ei pääse pakenemaan siitä.

Libraatio Kuun kiertoliikkeen nopeuden muutoksista johtuva Kuun 'huojahtelu', jonka ansiosta on mahdollista havaita noin 59% Kuun pinnasta Maasta käsin.
LTP Lunar Transient Phenomena, Kuun pinnalla tapahtuvia lyhytaikaisia ja nopeasti ohimeneviä muutoksia.
Luminositeetti Luminositeetti tarkoittaa tähden valovoimaa, jonka avulla tähdet voidaan jakaa eri luokkiin ja sitä merkitään Roomalaisin numeroin (poikkeuksena hyperjättiläiset, 0). Valovoimaluokitus lisätään yleensä spektrityyppeihin ja pääsarjan tähdille luokka on V, alijättiläisille IV, jättiläisille III, kirkkaille jättiläisille II ja superjättiläisille luokka I. Hyperjättiläiset ovat kaikkein massiivisimpia ja kirkkaimpia tähtiä ja niiden luokka on 0. (Numerot pienenevät magnitudijärjestelmän mukaisesti, suurempi numero tarkoittaa himmeämpää tähteä).
LY tai ly Light Year eli valovuosi
Lähtöpupilli Okulaarista lähtevän valonsädekimpun läpimitta. Lähtöpupilli lasketaan jakamalla aukko suurennuksella.
Maatamo

Maatamoksi kutsutaan Maasta heijastuneen auringonvalon valaisemaa Kuun varjoisalla puolella olevaa pintaa. Maatamo näkyy usein parhaiten silloin kun Kuu on sirppimäinen.

Magnetaari Neutronitähti, jolla on äärimmäisen voimakas magneettikenttä. Magnetaarit ovat tuhansia kertoja tavallisia neutronitähtiä magneettisempia. Rossi-röntgensatelliitilla magneettikentän voimakkuudeksi on saatu miljoona miljardia gaussia. Kenttä pystyisi tuhoamaan luottokortin magneettijuovan 160 000 km etäisyydeltä!
Magnitudi Taivaankappaleen kirkkaus (kutsutaan myös suuruusluokaksi), lyhenne m tai mag. Mitä pienempi on taivaankappaleen kirkkautta osoittava luku, sitä kirkkaampi se on. Kirkkaimpien taivaankappaleiden magnitudiluku on negatiivinen, esim. Venus noin -4 magnitudia, Sirius -1.5 magnitudia. Paljain silmin voi hyvissä olosuhteissa nähdä tähtiä jopa 6.5 magnitudiin saakka ja kiikarilla noin 10 magnitudiin asti. Isoilla kaukoputkilla voidaan kuvata jopa 24 magnitudin tähtiä.
Meteori Meteori eli tähdenlento aiheutuu Maan ilmakehään suurella nopeudella syöksyvästä kappaleesta (meteoroidista), joka on yleensä hiekanjyvästä pienempi. Satunnaisten eli sporadisten meteorien lisäksi tunnetaan useita meteoriparvia, jotka ovat yleensä komeetoista peräisin olevaa ainesta.
Meteoriitti Meteoriitiksi kutsutaan meteoroidia, joka on selvinnyt ilmakehälennosta maanpinnalle saakka. Meteoriitit ovat yleensä kiviä, mutta noin 5 % kerätyistä meteoriiteista on rauta-nikkeliseosta
Meteoroidi Meteoroidi on pieni, alle 100 metriä halkaisijaltaan oleva kiven tai jään kappale, joka on avaruudessa Aurinkoa kiertävällä radalla. Meteoroideja syntyy pikkuplaneettojen keskinäisissä törmäyksissä ja niitä irtoaa komeetoista. Meteorisateet ovat aina peräisin komeetan jälkeensä jättämästä hiekkapilvestä
Musta aukko Silloin kun tähti tai muu taivaankappale luhistuu niin tiheäksi kappaleeksi, ettei minkäänlainen säteily (edes valo) pääse pakenemaan siitä, kappaletta kutsutaan mustaksi aukoksi. Raskaiden tähtien räjähtäessä supernovana voi syntyä musta aukko. Myös useimpien galaksien ytimissä saattaa olla supermassiivisia mustia aukkoja.
Musta kääpiö Kun valkoinen kääpiötähti on kuluttanut kaikki polttoainevarantonsa loppuun, se jäähtyy vähitellen kylmäksi taivaankappeleeksi - mustaksi kääpiöksi.
Muuttuvat tähdet

Muuttuvat tähdet ovat tähtiä, joiden kirkkaus muuttuu havaittavasti enemmän tai vähemmän säännöllisen ajanjakson kuluessa. Muuttuvia tähtiä on kolme pääryhmää:

  • Sykkivät muuttujat
  • Purkautuvat muuttujat
  • Pimennysmuuttujat.

Muuttuvia tähtiä on luetteloitu yli 20 000.

 
   Etusivu   |   Info  |   Yhteystiedot  
Copyright © 1999-2010 Tähdet ja avaruus. All Rights Reserved.